Törrökit

Kulunut viikko on ollut ilimojen suhteen masentava: pimeetä ja märkää. Eipä ole paljoa huvittanut jalkaansa ulos työntää. Eilen oli jo lähdettävä kuitenkin estämään mielenmyrkytystä koskelle. Sielläkään ei ollut sen kummosempaa mainittavaa. Taitaa elukatkin piileskellä ja odotella valoa. Ainoastaan orava käväisi näkyvillä. Eihän siitä kuvaa saanut tässä valossa.

Tänään läksin kattomaan kuinkas supikoiran pesällä on elämää. Pari kk sitten pesän aukot näyttivät elottomilta ja käymälässä ei ollut tuoreita jätöksiä. Kun saavuin tiheään kuusikkoon, huomasin, että supikoiran käymälä oli ollut käytössä. Se tekee käymälän muutaman sadan metrin päähän pesältä. En tiedä onko käymälöitä useempia.

Pesän kolmesta aukosta kahdessa oli ollut liikettä. Ilmeisesti kulkuaukkoa ja käytävää oli suurennettu, koska niiden ympärillä oli tuoreita kaivujälkiä ja hiekassa oli tassun jälkiä. Tulipa sitten mieleen, että naapuri nähnyt myös ketun jolkottelemassa laivarannassa pari viikkoo sitten. Olisko kettu sittenkin vallannut vanhan pesänsä takaisin? En saanut tassuista kunnon kuvaa siinä kuusikon pimeydessä.

Palasin kotio päin pajukoituvan pellon kautta. Oliskohan siellä merkkejä myyristä tai näkiskö rusakon? Löysin pellolta 20 cm leveen kolon ja muutaman metrin läheisyydestä pari 5 cm leveetä koloa. Mutta mitään kaivujälkiä ei näkynyt. Suuremmilta aukolta johti kulunut - nurmi oli vaaleampaa - 10 cm levee polku mutta hävisi heinikkoon 5 m päässä. Kukahan sellaisen on väsännyt?

Mitähän sitä kuvais ja miten kun on niin pimeetä? No, kokeillaas... ISO herkkyys maksimiin eli H - 3200 ja isolla putkella tähtäilemään... Täällähän on törröjä!

Olen sitten omalta osalta avannut tän talven törrökkikuvaksen. 8)

Tulis se talvi...lunta ja pakkaset. Ei taida enää tämä vanha kansan luritus pitää paikkaansa:

Antti talven aloittaa.

Iitti

Huomenna on Antin päivä....

Leppävirtaa - 1v - 256. postaus - yli 1500 kuvaa

Leppävirtaa-blogini täyttää tänään 1v. Vuoden aikana olen kirjoitellut ja lataillut kuvia 256 postaukseen. Kuvia on kertynyt blogiin yli 1500 kpl. Ne kaikki ovat tuossa kollaasissa. Klikatkaa suuremmaksi. 

Kävijälaskuri on ollut toiminnassa koko ajan ja se alkaa lähennellä 17 000 kävijää. Kiitos teille! Eritys kiitos kaikille, jotka ovat innostuneet kommentoimaan ja virittämään keksusteluja. Tiedän, että blogi on yleensä sitä suositumpi mitä enemmän itse osallistuu blogistanian keskusteluihin. Siinä suhteessa laiskana olen erittäin tyytyväinen kävijöihini.

Vuosi sitten kauniissa ajatuksissani oli kertoa lähes kaikkea Leppävirrasta - historiasta, nähtävyyksistä, tapahtumista ja luonnosta. Olen huomannut, että luonto on vuoden aikana alkanut vetää puoleensa yhä enemmän ja se on myös näkynyt blogini postausten aiheissa. Voisin melkein muuttaa blogin Konnus blogiksi 8) Sieltä on painunut muistiin mieluisia hetkiä saukkojen, pyrstötiaisten, metsäkauriiden, viirupöllöperheen, ym. ym. kanssa.

Olkoon blogini vielä Leppävirtaa, koska aina sinne Konnus käyntien välissä pujahtaa muutakin elämääni kutkuttavaa. Katsotaan miten intoa riittää, että kuinka vanhaksi tämä blogi elää. Se elää just sen ajan kun tunnen sen pitämisen mielenkiintoiseksi ja sitä se yhä on.

Toivotaan valoisempia kelejä, niin päästää kuvailemaan värikkäämpiä kuvia...

Nelisorkkainen rusakko

Aamulla paistoi aurinko pitkästä aikaa, joten en aikonut hukata kuuran keltaista valoa. Aamukahvi jäi puolitiehen ja muutkin aamuaskareet, kun puin päälle ja suuntasin koskelle.

Pari kalastajaa oli ehtinyt ennen minua ja pitivät sellaista pauketta ja huutelua, että arvelin tulleeni turhaan... Käppäilin laavun saaren kärkeen tuijottelemaan putkella kauemmas koskelle.

Kännyin vasemmalle ja samalla alkoi edessäni  - 5 m päässä  - pajupuskassa hirveä rytinä. Rusakko!! Ei prkl... BAMBI!!

Se ponkas pakoon uittoväylälle päin. Ajattelin, että siinä kivikossa ja pitkospuilla se ei voi kovasti juosta ja pinkaisin juoksujalkaa perään.

Eipäs se mennytkään kiville vaan hyppäsi koskeen. Kun saavuin rantaan, se oli jo puolimatkassa toiselle puolelle Ruutisaareen.

Nopeasti se ui toiselle puolen, mutta nousu rannalle olikin hankalaa, koska se oli jäässä. Sorkat eivät pitäneet, eikä jää murtunut. Se piehtaroi siinä pari minuuttia.

Sitten se rauhoittui, kun huomasi, että eihän tuo unilta herättäjä uikkaan perässä. Lepotauko.

Ei kun uus yritys.

Nyt onnistui. Vielä vilkaisu...

...ja sitten saaren pusikkoihin piiloon. Koko tilanne oli parissa minuutissa ohi.

Jaaha, mikään kauris tässä on kyseessä? En rupee itse arvuuttelemaan, kun en näitä tunne. Säkäkorkeus oli varmaan metrin luokkaa.

Kävin tarkastamassa paikan, josta kauris oli maannut, muttei sieltä löytynyt mitään. Ilmeisesti kosken reunalla pajupusikossa oli hyvä nukkua. Virtaava vesi pitää ilman lähempänä plussaa. Että sellainen havainto laavun saaresta tänään.

Lisäys klo 17.22: Hullukaali tunnisti kauriin metsäkauriiksi. Kiitoksia!

Töis Turus

Kävin parin päivän työreissulla Turus. Paikka oli mielenkiintoinen 40-luvun lopun tehdasrakennus, jossa oli paljon mukavia kuvauskohteita. Junareissun vuoksi en kehdannut raahata isoa kameraa mukana vaan räpsin kuvia muinaismuistolailla suojellulla 2.1 Mpx pokkarilla.

Porraskäytävä kiinnosti erityisen paljon.

Myös ylöspäin...

Rakennuksen sokkeloissa oli Nauriskäkimäinen tunnelma.

Jäisellä rannalla

Läksin katsomaan Jyvälahden rakennusprojektia. Vanhasta torpasta on uusittavana katto ja rakenteilla on myös lisäosa. Hommissa oli tarpeeksi ukkoja, joten nappasin kameran ja läksin kiertelemään vasta jäätynyttä lahtea.

Hirviselkä oli vielä valtoimenaan.

Näitä itikoita lenteli vastaa useita. Mitä kummaa ne tähän aikaan ovat liikenteessä?

Kävelin rantakiviä pitkin ja varoin astumasta jäälle - muuten olisin kastellut jalkani. Samalla tutkailin mitä jään alla näkyy. Jalkojen juuresta jään alta ponkaisi livohkaan pariin otteeseen hauki. Suurempi n. 30 cm pituinen ja toinen vajaat 20cm. Jännä miten matalassa...

Rannalla oli viikonlopun vanhat saukon tai minkin jäljet. Minkkejä ei kuulema ole näkynyt, mutta saukosta on uimakaveri havaintoja. Olisko ollut sitten pieni saukko asialla...

Tiirailin putkella pitkään Mustikkasaaren mahtavia ruovikoita, että olisiko niissä näkynyt elämää. Sinne ei kyllä vielä ollut asiaa jäitse. Pitäneen odotella kovempia pakkasia lähteä uudelleen tukiskelemaan saarien rantoja.

Leppävirran laivalaiturin epävirallinen jäätilanteen valvoja tiedottaa: virta on jäässä

Leppävirran laivalaiturin epävirallinen jäätilanteen valvoja tiedottaa: Leppävirta jäätyi laivalaiturin kohdalta tänään sunnuntaina varhain aamuyöllä  - epävirallisten mittausten perusteella arvioiden - klo 3:02 paikallista aikaa. Jäätyminen oli yllättävää, koska pakkasta oli alle 5 astella. Mutta veden virtaus veden vähyyden vuoksi on ollut lähes olematonta, joka nopeutti huomattavasti jäätymistä.

Todettakoon, että virta on vielä avoinna uuden että vanhan sillan kohdilla. Varoitettakoon kaikkia jäälle aikovia: jää ei kanna hyttystä painavampaa.

Picasa-galleria omalla ulkoasulla

Olen käyttänyt kuvagallerioiden luomiseen Picasan "kylkiäisenä" löytyviä näyttäviä Flash-pohjaisia galleriapohjia. Pauli Hollannista on koonnut niistä hyvän paketin. Sieltä löysin uuden idean muokata Picasa-gallerian ulkoasu mieleiseksi.

Picasa-gallerian normaali ulkoasu

Yleensähän noi Picasa-galleriat tehdään siten, että Flash-pohjapaketti kopioidaan omalle koneelle Picasan haluamaan kansioon ja suoritetaan Picasassa "ajo", jolla se muuttaa kuvat ja tekee galleriaan tarvittavat tiedostot. Sitten gallerian tiedostot ja kuvat siirretään palvelimelle.

Tämä javascriptikoodi muuttaakin suoraan Picasa-gallerian ulkoasua ilman, että kuvia tarvitsee siirrellä minnekään. Sivulla on kaksi ulkoasua mallina, joita voi kokeilla omalla Picasa-galleria tunnuksella.

No, en tyytynyt tietenkään valmiisiin ulkoasuihin vaan aloin kokeeksi puukottaa javakoodin käyttöliittymää Suomeksi ja muotoilla CSS:llä oman valokuvasivustoni näköiseksi.

Picasa-galleria omalla ulkoasulla

Tuossa esimerkissäni on vain Leppävirtaa-blogini kuvakansio, mutta saman ulkoasun saa helposti koko Picasa-gallerialle. Jos kuvissa on kuvatekstit, niin ne tulee noiden pikkukuvien ja suurien kuvien alle. Näissä blogikuvissa niitä ei ole.

Omalle palvelimelle tarvitsi ainoastaan siirrellä ulkoasua muokkaavat javascript- ja CSS-tiedostot sekä itse index.html, johon galleria avataan. Ai, niin ja tietysti gallerian taustakuvat.

Hip- hip- hippiäinen

Käväisin koskella saukkojen toivossa. Koskella oli hiljaista. Yöllä oli satanut pieni härmä, joten tiesin, että olin päivän ensimmäinen kävijä.

Laavun saarella kuulin pientä piipitystä ylläni. Pari hippiäistä tutki saaren kuusia. Tämä lintumaailman adhd on mahdottomimpia kuvattavia. Aikani seurattuani sain peräti 5 osunutta laukausta - tässä ensimmäinen ja  parhain.

Seurasin tovin, kun joku taimen tai kirjolohi molskautteli ihan 5 m päässä laiturista useaan kertaan. Näköhavainto jäi vain molskauksiin.

Jatkoi matkaa kanavan päähän ja löysin varsin tuoreet jätökset kosken niskalta. Tassun jälkien koosta voisi päätellä että saukko oli aamusella tehnyt tarpeensa kiville.

Näin kauempana koskella vilauksen jostain sukeltavasta turkiksesta - en sitten päässyt selville kumpi se oli saukko vai minkki. Sen enempiä havaintoja sukeltajasta en tehnyt.

Mikähän tiaisia kiinnosti käpytikan touhuissa? Tähteet? Ne pörräsivät sen ympärillä ja kävivät melkein kosketusetäisyydelläkin. Tikka vain korahteli niille. Jätin ne kisailemaan ja läksin kotio...

Mustavalkeaa

Eilen alkoi päivällä pyryttää lunta oikein kunnolla. Ajattelin pysäyttää hetken. Maisema oli niin mustavalkoinen, että olisi ollut sama ottaa kuvat suoraan mustavalkoisena.

Vesi oli peilityyni ja virrassakin virtasi niin vähän vettä, että lumi alkoi kertyä lautoiksi.

Liekkö tämä köysistä parhain?

Viikate - "Köysistä parhain" loistava Peer Guntin "Losin My Mind" coveri.

Sumuista siltaa

Marraskuuni teema näkyy olevan valot - ja nimenomaan keinovalot. Jotenkin ne kiehtoo enemmän, kuin valoisan ajan harmaus.

Kohteenani tällä kertaa sumuinen silta.

12 kuvaa - marraskuu 2009

 Kuvattu 7.11.09 klo 11:49, Canon EOS 40D, polttoväli 365 mm, valotus 1/400, F 7.1, ISO 800.

Yöllä oli satanut kunnon ensilumi - n. 5 cm, joka valaisi mukavasti maiseman, mutta taivas oli harmaa. Joten valitsin kuvausajaksi puolen päivän, jotta valoa riittäisi tarpeeksi. Maiseman teki utuiseksi lumikuuro, jonka läpi ei enää erottunut 5 km päässä sijaitsevaa Kalisaarta. Kuvaa käsitellessä huomasin pienen mokan. Kuvatessa putki ei ollut 400mm asennossa vaan 365mm. No, se toi kuvaan lisämillejä oikealle.

Kaikki kolme kuvaa samalla sivulla.

Täälläpä muiden kuvat:

Iltakävelyllä Parkkiniemessä

Kuunsiltaa Parkkilahden jäällä

 Etelän valoja vanhan sillan perustuksilla.

 Kylän valot Parkkiniemestä

Hattiwatteja

Suksimaan siitä

Kävin eilen katsomassa kylän uutta ihmetystä: hiihtolatua Kalmalahden rannassa. Latu kulkee hiihtoputken reiästä toiseen. Kalmalahti oli juuri jäätymässä laskevan auringon paisteessa.

Mietin että onkohan putkessa eri luisto- ja pitokeli kuin ulkona?

Jäljistä päätellen ladulla on ollut paljon hiihtäjiä, jotka eivät ole malttaneet odotella luonnonlunta. Hauska idea. Mikäpä sen parempi ratkaisu sivakointiaddiktion tyydyttämiseen 8)

Uskaltaltuisikohan kokeilemaan? En tiedä ... taidan olla enemmän tällänen omien latujen tallaaja 8)

Niin kaukana....

Koska valoa riitti, ei mikään pitänyt minua pois koskelta. Ei muitakaan. Koskella oli vilskettä: ainakin kolme ihmistä minun lisäksi, mutta se riitti siihen, että koskella oli muuten hiljaista.

Ainut mitä näin oli sorsapari ja sama viipyilevä lokin poikanen, jota olen kuvaillut useasti.

Läksin sitten kuljeskelemaan virtaa alapäin ja tiirailin rantoja putken läpi. Sit huomasin, että noin 300-400 m päässä vastarannalla kivillä liikkuu joku.

Istahdin kivelle ja yritin saada putken tukevasti monobodilla jalkojen väliin, jotta saisin heilumatonta kuvaa. Kivillä touhusi leikkisästi kolme saukkoa. Katos vaan... tän kesän poikasiako? Jatkoin virtaa alaspäin ja yritin päästä silleen lähemmäs, mutta saukot häipyivät kiveltä. Huomaskohan ne minut? 350 m lähemmäs en päässyt. Odottelin ja tiirailin että palaisko ne kiville. Eivät ... No, hyvä tietää, että saukoilla menee hyvin. Voi olla, kun muut vedet jäätyy niin koskessa riittää kalastajia.

Jaa, pitäskö sitä hankkia jatke putkelle? No, se tietäis sitten aina kolmijalan raahaamista mukana. Ilman sitä tuskin sais heilahtamattomia kuvia jatkeen kanssa. Hirvee homma...

Jatkoin matkaa virtaa alaspäin, kunnes tuli mökki vastaan ja kierähdin metän kautta takaisin...

Yhtäkkiä joku heilui nenäni edessä lahon koivun oksissa. Kerkesin tähtäillä ja räpsiä pari kuvaa ja sitten se meni menojaan...

Olin törmännyt pikkutikkaan - keskellä nuorta talousmetsää - keskellä nuoria mäntyjä. Olisko sama jonka näin pari viikkoo sitten?

No, voihan... Vielä törmäsin pariin  käpytikka poikaseen, jotka nahistelivat käpyjen nakutteluun sopivasta valotolpasta. En ollut aiemmin liikkunut tällä alueella, kun olin arvellut, että koski on se joka vetää kuvausmagneetteja. Näyttääpi siltä, että minun kosken reissut tulee pitenemään - ajassa ja kilometreissä, jos joka kerta tarkastan myös tämän uuden kävelyreitin.