Pakkassuppiksia

Tänään oli hieno aurinkoinen päivä ja päätin palata metsään. Otin sienisankon mukaan vaikka pakkasta oli reilut 3 astetta. Onhan sitä vielä marraskuussakin suppiksia kerätty.

Sammaleet oli jo jäätyneet ja rapsahtelivat mukavasti kumppareiden alla. Närhi kävi tarkastamassa, että kuka oli tullut metsään - äänestä sen kuuli - ainoa näköhavainto oli vilahdus männyn latvassa. Tiaisia oli jossain kaukana liikenteessä...

Kiertelin tuttuja sienipaikkoja ja löysin muutamia keskenkasvuisia suppiksia.

Niitä oli hauska kerätä. Sankon pohjalle kopsahteli jäisiä kalikoita. Niitä pystyi keräämään hanskat kädessä. Löysin pari ihan mulle uutta paikkaakin.

 Ei mennyt kauaakaan kun sankko alkoi olla täynnä. Piti kaivaa varasuunnitelma esille: muovikassi.

Närhen lisäksi metsässä kuului useasta paikkaa koputteluja ja nakutteluja.

Käpytikat olivat ahkerasti työssään.

Parin tunnin mukavan käpyttelyreissun tuloksena sain yli 10 litraa suppiksia. Katsotaan, kun ne sulaa, että onko niistä syötäväksi...

Liehuva liekinvarsi

Kohta on kulunut 250 tuntia, kun olen nähnyt viimeksi auringon, joten kuvauksessakin on tyydyttävä keinovaloon. Huomiseksi on jo lupailtu rakoja pilviverhoon...

Silmänruokaa

Tämä hämärä iskee kuin 0.0000001 Volttia. Ulkona on niin kurjaa - pimeetä ja märkää, ettei paljon kehtaa jalkojaan sinne koettaa. Joten kaapeista hyödynnetään kaikki syötäväksi kelpaava. Pimeän aiheuttamaan vetelyyteen tarvitsee silmänruokaa. Resepti ei kaipaa sanoja.

 

Ei kun syömään...

Valokuvagalleriasivusto

Tuossa saan aina silloin tällöin kyselyitä, että teenkö ja myynkö valokuvistani tauluja. Kyllähän minä teen ja tässä on ollut pitkään suunnitteilla ihan kauppa niitä varten. Se on kuitenkin jäänyt tekemättä.

No, tutustui nettisivujen toteutuksessa käyttämäni julkaisujärjestelmän uuteen versioon ja tein sillä kokeeksi sivuston, josta tuli sitten valokuvieni pysyvä ja kasvava näyttely: ATToivanen: Valokuvat.

Sivustolla on useampia eri aiheisia gallerioita, joissa on näytteitä kuvistani viimeisen 7 vuoden ajalta. Osa kuvista on seikkailut jo aiemmin blogeissani, mutta osa on esim. asiakastöitä tai muuten vaan julkaisematta jääneitä kuvia. Siellä on kerrottu myös kuinka teen kuvista canvas-tauluja.

Kaikki kiinnostuneet tervetuloa tutustumaan galleriaani. Galleriaan voi jättää ihan kuvakohtaisia viestejä ja/tai kirjoittaa viestin vieraskirjaan. Katselemisiin....

Tätä iloista siltaa...

Tätä iloista siltaa et kävele yksin, et kävele yksin, et milloinkaan.
Tätä iloista siltaa et kävele yksin, et kävele yksin, et milloinkaan.

Tätä iloista siltaa et kävele yksin, et kävele yksin, et milloinkaan. No et, no et.

Sä haluut olla samanlainen ku paras kuva. No sitä saa, sitä saa toivoo kaikkee turhaa.

Tuhkakuppi tiuhaan täyttyy. Sitä saa, sitä saa tuhlata omaa aikaa.

Kaipaat lintua, jota rakastaa. No sitä saa, se on.

Tätä iloista siltaa et kävele yksin, et kävele yksin, et milloinkaan.

"Tätä iloista siltaa et kävele yksin" levyltä Dave Lindholm -  Sillalla 1990

Pimeetä touhua

Joku tässä taannoin kysyi minulta, että mistä tietää, että on lama? No, latelin työttömyyttä ja kaikkee... Vastaus kuuluikin: tukinuitto lisääntyy lama-aikana. Niin se on tehnyt. En muista milloin tukkeja oltas vedetty virrassa yöaikaan - tai siis pimeellä.

Kello oli eilen puoli seittemän illalla, kun lautta lipui laivalaiturin editse pimenevässä illassa. Kylän valot punersivat matalalla riippuneita pilviä.

Periaatteessa noista valojen venymisestä voisi laskea lautan nopeuden, kun tiedetään valotusaika ja valon liikkuma matka kuvassa. Niin... mutta se matka vaatiskin enemmän laskupäätä. Jos tiedetään polttoväli ja matka jonka valo piirsi kennolle, saisko sillä matkan... Ai, niin... mutta enhän ollut kohtisuorassa valoa vasten joten lisää trikonometriaa, jos tietäisin kulman missä suhteessa oli lautan valoon... No, niin ... Tulipa paljon muuttujia. 8) Antaapa olla... Arvio mututuntumalla olisko 2-3 km tunnissa?

Lauttaa oikomassa ja töneksimässä oli kaksi pienempää hinaajaa, joilla oli kunnon kokoiset valon heittimet. Mietin, että onnistuskohan tuo pimeällä hinaaminen ilman paikannuslaitteita? Vedettiinkö ennen näin pimeellä?

Bloggerin uusi editori

Johan selvisi mistä bloggerin ominaisuuksista Elisa yrittää minua valistaa... Bloggeri on saanut uuden editorin, johon on tullut joukko "parannuksia" (selitys vain enkuksi). Sen saa laitettua päälle Asetuksista.

Parasta uudessa editorissa on se, että ennen "postilaatikon aukosta" tapahtuvan editoinnin voi tehdä niin suuressa alueessa kuin haluaa: editorin oikeessa alareunassa on kolmio, josta aluetta voi pidentää tai lyhentää.

No, siis muita parannuksia?!? Ehkä kuvien lisääminen on helpottunut ja tullut mm. uusi koko "erittäin suuri", joka on pisimmältä sivultaan 640 pikseliä. Miksi ei samalla luotu ominaisuutta, jolla itse voi määritellä koon? Mulle toi 640px on 110px liian vähän 8)

Selvää parannusta on se, että kuvan kokoa voi helposti muuttaa noiden eri vaihtoehtojen välillä ilman, että kuvaa tarvitsee tuoda blogiin uudelleen. Lisäksi saman kuvan voi tuoda uudelleen eri koossa ilman uutta latausta.

No, tein kokeen ja  toin kameran kuvaamassa koossa kuvat tänne kaikilla eri koolla - pysty ja vaaka.

Pieni

Keskikoko

 

 

Suuri

 

 

Erittäin suuri

Jos tuo kuvan nettisivuilta - kuten minä Picasa-galleriasta - niin kuville voi myös asettaa nuo koot ja myös sen tärkeän: alkuperäinen koko.

Tässä kuvat käsiteltynä 750px kokoon ja tuotuna alkuperäisellä koolla:

Lisäksi on toinen tärkeä syy siihen, että tuon kuvat haluamani koossa bloggeriin on bloggerin kuvan pienennysalgoritmien huonous. Minusta, kuvaa pienennettäessä esikatselukuvaksi, kuvaa pitäisi tarkentaa, eikä niin kuin blogger tekee - pehmentää. Eli en pidä noiden pienennettyjen kuvien laadusta. Verratkaapa vaikka noita kuvia.

Editorin kuvan tuontiominaisuudet ovat parantuneet, muttei niin hyvin, että muuttaisin omaa tapaani käsitellä/tuoda kuvat bloggeriin.

Uusi tuttavuus: pikkutikka

Tänään oli synkeä aamu - kaikin puolin, mutta läksin koskelle, jotta saisin ees ajatukset vaaleimmiksi.

Laavun saarella jokin tikka piti hirveetä mekkalaa ja aattelin sen olevan käpytikka. Hyvä, että vilkaisin...

Tämä tikka olikin kottaraisen kokoinen ja sillä oli astetta hennompi ääni. Se kolusi haapojen silmuja ja samalla mekasti ihan hirveesti.

Ilmeisesti pikkutikka. Tämän parempia kuvia en siinä myträssä kelissä saanut ja tikkakin lensi pian korkealle 30 metristen haapojen latvoihin ja sitten pois koko saarelta.

No, tulipahan piristystä päivään. Uusi lintulaji bongauslistaan.

Lehtikahlaajia

Laitoin viikolla linnuille syötävää - kaapin perukoilta löytyneitä soijarouheen murusia ja kauranjyviä. Kuten arvasin - tiaiset käyvät ronkkimassa kauranjyvät. No, harakoille ja närhille kelpaa soijakin.

Keikistelijä tutkii lehtien alusia, että löytyskö soijan muruja.

Eikö ole muuta tarjolla?

Tässä yks aamu näin harakan ja oravan nahistelun. Se oli niin vauhdikasta puuhaa, ettei siitä tän parempaa kuvaa saanut. Orava luikki naapuriin ja harakka perässä.

Pitäneen hakea kaupasta vähän jotain muutakin näille pihan mellastajille.

Suurempia kuvia blogiin eli kuinka suurensin blogin postauksen aluetta

Monet ovat kyselleet minulta kuinka saan kuvat haluamani kokoisena tähän blogiini. Tässäpä annan lyhyen ohjeistuksen blogin muokkaukselle.

Olen suurentanut postausaluetta - laatikkoa "main-wrapper", johon blogin postaukset tulevat - siten, että siihen mahtuu max. 750 pikseliä leveät kuvat.

Eri sivupohjissa voivat noiden laatikoiden nimet vaihdella. Tämä sivupohja oli Minima Black.

Suurennuksen tein seuraavanlaisesti:

1. Menin blogin Ulkoasun muokkaustilaan
2. Valitsin Muokkaa HTML-koodia
3. Lisäsin tiettyjen "laatikoiden" kokoa 350 pikseliä

Kuvassa on esitetty mitkä laatikot levensin: vasemmalla puolella originaalikoodi ja oikealla muokattu. Lisäsin alleviivattuihin laatikoihin 350 pikseliä. Esim. header-wrapper laatikon leveyden eli width muutin 660+350=1010. (Huom! "Footer" on koodissa paljon alempana).

Näin sain "main-wrapper" laatikon, eli sen laatikon johon postaukset tulevat, leveydeksi 760 px, jolloin siihen mahtuu 750px levyinen kuva (+ reunaviiva) ilman, että kuva leikkaantuu reunoilta.

Itse kuvat käsittelen kokoon 750 x 500 px ja lataan ne Picasalla bloggerin luomaan kansioon Picasa galleriaani. Sitten tuon sieltä kuvat seuraavanlaisesti bloggerin postaukseen:

1. Menen blogini Picasa galleriaan ja avaan haluamani kuvan
2. Suurennan sen täyteen kokoon kuvan oikeassa yläkulmassa olevalla suurennuslasilla
3. Klikkaan hiiren oikealla näppäimellä kuvaa ja valitsen valikosta "Näytä kuva"
4. Varmistan, että kuva on oikean kokoinen (hitailla yhteyksillä kuva ei ehkä kerkiä latautua ja kuva onkin pienempi ns. esikatselukuva)
5. Kopioin selaimen osoitelaatikosta kuvan osoitteen (url-osoite on se joka alkaa http://)
   
6. Menen bloggerin postaukseni muokkaustilaan ja painan "Lisää kuva" painiketta
7. Liitän kuvan osoitteen "Tai lisää kuva verkosta" URL-osoite laatikkoon ja painan "Lataa kuva"
8. Näin kuva tulee postaukseen sen kokoisena, kuin se on Picasa galleriaan ladattu.

Olisihan se mukavaa jos bloggerissa voisi valita kuvaa ladattaessa, että sen saisi sen kokoisena blogiinsa kuin haluaa.

Vielä se lämmittää

Eilen oli kuulas ja tyyni pakkasaamu, joten en malttanut pysyä poissa koskelta. Maa oli kuurassa - pitkospuut ja kivet myös - mikä teki niistä luikkaat. Piti liikkua varovaisesti.

Uittoväylän rantakivillä törmäsin minkkiin, joka aikansa tuijoteltuaan vilahti kiven koloon. Liekkö sama yksilö, jonka tapasin jo aiemmin?

Telkkiä oli pieni parvi ruokailemassa. Välillä vaihdettiin paikkaa.

Siinä istuskelin kivillä auringossa ja seurailin kiireettä kosken tapahtumia.

Ei aikaakaan, kun alkoi kuulua mekastusta ja joutsen perhe laskeutui koskelle. Jännä miten laulujuotsenen poikasten nokat eivät ole vielä ollenkaan keltaisia.

Koivu oli parhaassa ruskassa. Haavat olivat jo melkein tyhjiä.

Museokanaviin oli kertynyt oikeita lehtilauttoja.

Siinä istuskelin varmaan toista tuntia kivillä nauttien auringon säteistä.

Virmaan viimassa

Kävin viikonloppuna Virmaalla ja tietysti myös tutkimassa Lintuniemen syksyä. Lauantaina tuuli aika napakasti, joka lisäsi kylymän tuntua.

Törmäsin siellä tiasparveen, jossa oli ainakin töyhtö-, sini-, tali- ja hömötiaisia.

Töyhtötiainen tuli lähimmäksi säksättämään ja tiirailemaan tulijaa.

Vesi on todella alhaalla. Lintuniemen kärestä näki hyvin kuinka niemi jatkuu veden alaisena useita satoja metrejä. Näytti siltä, että olisi päässyt kahlaamalla lähimmälle punaiselle poijulle asti.

Juolukan ruska oli parhaimmillaan.

Pakkasyö oli tehnyt hauskoja taideteoksia vedestä paljastuneelle kostealle maalle vesirajaan. Lisää niemen kuvia julkaisen DeerBBQ blogissa päivän välein.

Punarintainen sinnittelijä

Tänään oli kirpakka aurinkoinen ja tyyni lokakuun aamu. Pakkasmittari oli käynyt aamulla ennen auringon nousua -6.5 asteessa. Läksin käymään koskella.

Laavun saaressa kuulin jonkin linnun hälytysääntä. Menin katsomaan, että kuka siellä huutaa. Punarintahan se siellä - oikeestaan niitä oli kaksi, joista toinen halusi pitää meteliä. No, hyvä niin tiesin missä se liikkuu.

Sitten se hävis. Sitten kuulin pesuääniä kosken rannasta. Punarinta ei huomannut minua, kun hivuttauduin lähemmäksi. Pääsin 3 m päähän ja piilouduin kameran taakse.

Minut nähtyään se pomppasi oksalle huutamaan, mutta kun seisoin silmät kameran takana, se ei lähtenyt lentoon. Sain kuvata sitä vapaasti. Harmi vaan, että se istui varjossa.

Kun otin kameran silmien edestä, niin sitten sitä vietiin. Silmät taitaavat olla jotenkin vaaralliset...

Sinne se jäi hälyyttelemään, kun jatkoin matkaani. Mitenkähän pitkään ne meinaa vielä koskella viipyä? Pajukoista näkyi löytyvän vielä ötököitä ruuaksi vaikka aamulla oli vielä pakkasta.

12 kuvaa - kuvaussuunta

Kartta: Pohjois-Savon opaskarttapalvelu

Rupesinpa ihan kartalta tarkastelemaan mitä 12 kuvaa bloggausten maisemassa näkyy. Alapihan kartanolta avautuu kyllä oiva kuvakulma virralle. Onkohan se rakennettu juuri sen vuoksi tuolle paikalle?

Kun vedin kartalle (suurempi kartta) viivan kartanosta kuvassa näkyvään Kalisaaren kärkeen, matkaa kertyi 5 km ja viiva kulkee lähes kokoajan virran päällä rantoja hipoen. Viivan alle jää Virransaari, jonka kallioranta näkyy kuvassa alhaalla.

Kalisaaren jälkeen näkymässä ylitetään vielä Mustasaari ja lukematon määrä muita Unnukan saaria. Onkohan taivaanrannan puut jo mantereella?

12 kuvaa - lokakuu 2009

Kuvattu 7.10.09 klo 12:12, Canon EOS 40D, polttoväli 400 mm, valotus 1/250, F 5.6, ISO 400.

Sattuipa sitten syysmyrsky kuvauspäivälle. Vaihdoin klo-aikaa, jotta saisin ees vähän valoa kuvaan sateen lisäksi. Mysky on jo riepottanut osan koivun lehdistä...

Täälläpä muiden kuvat:

Yön virtaa

Alkoi pakastaa, joten käppäilin virralle katsomaan kuuta ja pakkasen nostattamaa usvaa.

Toisessa suunnassa otava tuijotti seitsemällä silmällään.

Pihan syssyä

Pihaa ruskattaa ja matalalta paistava aurinko laittaa värit hehkumaan.

Eilen - lokakuun ensimmäisenä - öisen sumun jäljiltä oli vielä pisaratkin välkehtimässä pihan pensaissa.

Mongolianvaahtera on jokavuotinen väriläiskämme.

Vastavaloon lehtiruodit tulee hyvin näkyville.

Isossa omenapuussa on tänä vuonna vähän omenia, joka johtunee siitä, että siitä romahti viime syksynä kolmasosa.

Omenapuun alla jotkin hyttyset pitivät piirileikkejä laskevan auringon säteissä: ylös - alas - ylös - alas - ylös - alas... Hankalia kuvattavia: automaattitarkennus pumppaa ja käsipelillä piti arvuutella että missä kohti ne leijaillee.

No, sattumankaupalla edes kohtalainen osuma.

Koskeloiden syssyä

Käväisin eilen koskella, kun työt alkoivat liikaa kuumentaa aivokapasiteettia - pieni viilennys oli paikallaan.

Koskella oli muutama koskelo ja telkkä. Tämä pariskunta lämmitteli auringossa.

Toiset etsivät laskeutumispaikkaa.

Kuopiosta oli tulossa uhmakkaan näköinen raekuuro.

Tiesin, että kohta kastun, mutta en malttanut olla kuvaamatta hienoja värejä. No, kerkesin kyllä autoon ennen kuin taivas aukeni.