Pakkasaamuja

Syssyn pakkasaamut ovat mukavan pirtsakoita: auton ikkunat ja nurmi kuurassa - aurinko yrittää kurkistaa usvan takaa. Eilen aurinko pilkotti kaihtimen välistä höyryävään kaffekuppiin.

Lisää suppiksiako?

Ihan mahoton ...

... noitten suppiksien määrä mettässä. Kävin kolmannen kerran keräämässä samasta metsästä suppilovahveroita. En ole vieläkään ehtinyt katsastamaan kaikkia tuntemiani paikkoja ja suppissaalis alkaa olla yli 50 litraa.

Tämän kertainen saalis - 1½ tuntia ja about 15 litraa.

Suppiloita kasvaa ihan missä vaan vanhassa mettässä - ne esiintymät pitää vaan löytää. Tämä ryhmä kasvoi aurinkoisella kalliolla - tosin paksussa sammaleessa.

Omien havaintojen mukaan aina täytyy jossain lähellä olla kuusi. Eläiskö ne niinku symbioosissa - tai mikä se hieno biologian sana nyt olikaan ...

Metsässä on edelleen paljon mustikoita, joiden varvut ovat hauskoja, kun lehdet ovat jo melkein kaikki varisseet.

Pitääpä tässä laittaa sauna "tulille". Mustikankerääjä tais vähän kylymettyä - mulle kävi päinvastoin tarpoessa paksussa sammaleessa.

Viime kesän viimeisiä

Alkuviikosta aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että muutama perhonen oli liikenteessä.

Tienpientareen ainut voikukka oli suosiossa. Tämä kaaliperhonen oli tän kesän ainut, jonka tapasin.

Vielä oli yksi nokkosperhonenkin - ja samaisella voikukalla.

Pohjoiset kansat pitävät enemmän käpässienestä kuin viinasta

Minä kun luulin, että lapin noitien ja shamaanien kärpässienten syönti on vaan näitä lentäviä legendoja.

Lueskelin kirjaston poistomyynnistä haalimiani kirjoja ja löysin tämän pätkän. Ote Sakari Pälsin kirjasta Arktisia kuvia, Otava 1920.

"Korjakit kokoavat kärpässientä sekä omiksi tarpeiksi että kaupitakseen tshuktsheille, joiden alueella sitä ei kasva. Vanhat miehet, joiden etuoikeutena on nautintoaineiden käyttö, viettävät syksyisin oikeita sienen syötijuhlia. Kolme tai neljä kuivattua sientä riittää saattamaan miehen humalaan, jolloin hän laulaa, tanssii ja puhuu hullutuksia. Asianomaiset uskovat, että kärpässienen henki menee heihin, puhuttelee heitä ja antaa heille käskyjä, joita on ehdottomasti toteltava. Mainittu henki on tunnettu leikkisyydestään, ja sen syntymäkin on suuri pila. Kun näet Ylhäinen tahtoi auttaa Isoa Korppia, joka alkuaikoina kävi maailmaa järjestelemässä, sylkäisi hän maan päälle sienen siemeneksi. Tästä kasvanut kärpässieni antoi Korpille hyviä ja hauskoja neuvoja ja jäi edelleen neuvoskelemaan korjakkeja. Sillä on hyvä halu panna arvokkaat miehet tekemään naurettavia tekoja. Se käskee heidän kääntyä kuun puoleen sanoen: Oi kuu, miksi sinä vähenet niin nopeasti! Samalla henki selittää: Samoin katoaa sinun elämäsi, ellet paljasta kuulle takapuoltasi. Tämän tehtyään mies istuutuu vakavana paikoilleen.

Kärpässienen syönnin ja sen vaikutukset tuntevat myöskin monet Kamtshatkassa asuvat venäläiset, vaikka he eivät tunnusta ottaneensa osaa villien huvituksiin. Hyvä ystäväni Johan Leppäluoto, joka on asunut siellä kaksikymmentä vuotta, kertoi kerran saaneensa kärpässientä kamtshadaalien kaljassa. Sen tuoma humala oli ollut yllättävän iloinen, Leppäluoto luuli kaiken aikaa lentävänsä. Pohmelo oli kova ja pitkällinen."

Mutta en kehoita kokeilemaan 8)

Helgan odotus

Tässä viikolla töittelin iltasella koneella ja tunsin, että virrassa menee taas iso laiva - talo jytisee, koska sen perustukset ovat kalliossa. Ihmettelin, kun jytinä ei ota laantuakseen.

Käppäilin rantaan ja laiturissa napotti m/s Helga.

En ole aiemmin näin suurta laivaa tässä laiturissa nähnyt. Syykin pysäykseen selvisi - sillan alla oli tulossa tukkilautta. Virran syväväylä on niin kapea, ettei siitä olisi mahtunut molemmat.

Helga odotteli laiturissa toista tuntia, ennen kuin Säyneen vetämä lautta oli laiturin kohdalla.

Nippuja riitti, ja riitti, ... Siinä hokasin, että nytpä onkin tilaisuus. Kipaisin autolle ja ajoin Alapihan kartanolle: 12 kuvan kuvauspaikalle. Nyt onkin mahdollisuus saada kuvaan laiva ja tukkilautta yhdellä kertaa. Sellaista tilaisuutta ei voi hukata. Lisäksi muistin ikkunan avaimen.

Tässä näkymä laajemmin. Kamera oli nyt helppo tukea yläikkunan karmiin ja itse seisoin vanhan tietokonepöydän päällä. Alhaalla näkyy Alapihan koulun antenneja.

Helga pääsi vihdoin jatkamaan matkaa ja sain kuin sainkin sen mukaan kuvaan - tässä teille 12 kuvan bonusotos.

Syksy käy päälle

Syksyllä kuuntelen Sir Elwoodin Hiljaisiavärejä - varsinkin syksyllä - ja rämpytän - omaksi iloksi ja kanssaeläjien kauhuksi. Elwoodi sopii syksyyn - keskiolutjatsia voi kuunnella myös vahvemmassa seurassa ja näin soinnut osuvat paremmin kohdilleen - ainakin siltä se kuulostaa. Ohut kosketus - hyvä biisi jo sen vuoksia, että sen on säveltänyt Elwoodin savolaisrumpali ja sen kruunaa tietysti Juha Lehden kipeät sanat.

Vielä on syksyä jäljellä...

Eipä se taidakkaa olla kurki

Läksin eilen iltasella käymään Konnuksella, kun ilma oli niin hieno. Tullessani uitoväylän sillalle, tiirailin tapani mukaan pitkällä putkella koskelle. Pirttikosken yläjuoksulla näkyi jokin pitkäkaulainen lintu. Kas, kurki.

Siirryin lähemmän laavun saaren kären kiville ja tiirailin uudelleen. Se kaulakas oli hävinnyt.

Kävin tutkimassa kanavat ja palasin uudelleen kiville. Nyt se pitkäkaula näkyi selvästi. Auringon valossa se näytti lähes valkoiselta. Räpsin muutaman kuva "kurjesta" ja sitten se hävis kaislikkoon.

Latasin juuri eiliset kuvat koneelle ja selasin kuvia. Oho, ei tämä taidakkaan olla kurki. Missä punapipo?

Onko tämä sitten haikara - harmaahaikara? Minulle uusi tuttavuus täällä Savossa.

Istuskelin kivillä ja nautin auringosta. Haapaa alkoi jo ruskattaa - otin siitä panoraama kuvan, kun ei ollut kuin pitkäputki mukana.

Pois lähtiessä hyppelin uittoväylän kivillä ja jalkojen juuressa kuului thumps. Mitään ei näkynyt käännyin ja thumps. Sit pysähdyin...

... ja kohta parin metrin päästä kiven alta ilmestyi minkin pää. Se haukotteli ja tuijotti minua tovin ja totesi, ettei tuosta ole haittaa ja vetäytyi takaisin kiven alle. Ilmeisesti olin herättänyt sen päiväunilta. Yritin sitä saada uudestaan esille pomppimalla, mutta ei sitä enää näkynyt. Taisin olla tylsä vaara sille.

Suppiloita sammaleissa

Kävin lauantaina sienimettässä. Vastassa oli mahtava joukko suppilovahveroita. Ilmeisesti paikallisille outo sieni. Monet rykelmät kasvoivat polkujen reunoilla ja niitä oli jopa tallottu.

Minusta parempi herkku kuin kanttarellit. Keräsin niitä ison muovikassillisen - yli 20 litraa parissa tunnissa. Kaikkia tuntemiani paikkoja en ees käynyt tarkistamassa.

Jännä miten eri värisiä ne onkaan eri kasvupaikoissa.

Keltainen varsi ja lähes harmaa alapinta paljastaa mistä on kyse.

Kunhan saan tämän erän kuivattu, niin käyn hakemassa uuden satsin.

Unnukkaa kartoittamassa

Sain pe aamuna extempore tarjouksen lähteä veneilemään ja kuvaamaan Unnukkaa. Ei kun muut työt odottakoon...

Tuore matkailuyrittäjä Arto Keinänen hommasi kesällä veneen, jolla hän tekee virkistymatkoja mm. Varkaudesta Linnansaaren kansallispuistoon. Teimme tälläisen reissun tuossa elokuussa ja lupauduin silloin hänen kanssaan kartoittamaan lähiseudun vesien "nähtävyyksiä".

Arto nousi minut kotorannasta laivalaiturilta.

Suuntasimme ensin Konnukselle, jossa näytin hänelle Konnuksen retkeilymahdollisuuksia. Kellotimme myös kanavassa kulkua. Hetki kuvan oton jälkeen saukonpoikanen livahti vasemman puoleisen sulkuportin taakse piiloon.

Laskeutuessamme Konnukselta Varkauteen koskeloparvi ohitti meidät kiitäen kovempaa.


En voinut vastustaa heijastuksen kuvausta. 8) Syssyaamu oli jo sen verran viilee, että lämpöpuku oli tarpeen.

Ennen Varkautta piipahdimme Timonsalon Timovuoren juurella. Saari on soraharju, jossa näkyy hyvin eri ikäisiä rantavalleja, kun kiipeää kohti huippua. Ihmettelen vaan etteikö täällä oltaisi asuttu kivikaudella. Muinaismuistorekisterissä ei ole täältä löydöksiä.

Arto keitti meille oikeet nuotiosumpit.

Pienen Kuntorannan pysäyksen jälkeen jatkoimme matkaa Unnukan itäosiin. Varkauden nähtävyys Piensaari: laivaväylä kaivettu läpi saaren. Reunoilla kasvoi vanhoja lehtikuusia.

Kohteenamme oli Hiisimäki, jossa on useita kivikautisia arkeologisia löydöksiä. Rantauduimme Kangaslahteen, josta kävelimme pari sataa metriä löydöksille.

Onko tämä kivikautinen asuinpainanne vaiko 30 v vanha kaivurin tekele? Sitä mietimme... Lähellä oli soranottopaikka - ilmeisesti löydökset ovat sen reunalta.

Hiekkakankaan reunalla kohosi pieni lohkareinen kukkula. Olisko ollut palvontapaikka? Ainakin hyvä seudun valvontapaikka.

Muut löydöskohteet olivat niin lähellä luxusmökkejä, että jätimme ne rauhaan. Hiisimäki jatkui soraharjuna kohti koilista, joista muodostui pitkiä ja kapeita saaria.

Hietasaaren vieressä Louhisalmesta näki Leppävirran kirkon tornin - 16 km päähän. Etsimme Hietasaaresta muinaista pyyntikuoppaa ja löysimme sen: 2 m levee ja noin 1 m syvä sammaloitunut kuoppa, joka kasvoi koivua ja kuusta.

Hietasaaressa oli nimensä mukaiset rannat. Saaressa oli kummia 3-4 m syviä ja kymmeniä metrejä leveitä ja pitkiä kaivanteita - ilmeisesti saaresta oli rahdattu hiekkaa.

Löysimme upean notskipaikan, jossa paistoimme makkarat. Uistelija se siellä menee.

Hietasalon rannalla päivysti joutsen perhe.

Poikaset oli jo isoja.

Loppumatkasta heitin kuskin järveen. No, en ihan 8) Arto testasi uusia kelluntahaalareita keskellä selkää. Hyvin pelittivät. Noita pitää päästä kokeilemaan avannossa.

Siinä meni koko päivä Unnukalla - hieno reissu. Kiitos Artolle!

Löytyi paljon uusia melontakohteita, joita ei olisi tullut lähdettyä etsimään hitaammalla kannootilla. Tänne palataan ens kesänä.

12 kuvaa - syyskuu 2009

Päätinpä osallistua ensimmäiseen haasteeseen, joka vaikutti mukavan helpolta ja sopivalta aikataulullisesti:

Tarkoituksena on kuvata sama paikka mahdollisimman samasta kuvakulmasta 12 kertaan peräkkäin kk välein. Tällöin näkee vuoden kierron.

Ajattelin, että tähän on helppo että meen Leppävirran sillalle ja nappaan kuvan. Näin teinkin mutta kuvat olivat jotenkin pliisut. Sit muistin, että on yksi paikka josta olen kuvannut viimeksi 2 vuotta sitten - juuri syyskuussa ja sain varsin onnistuneet kuvat.

Kuvauspaikka on Alapihan kartanon yläikkunat, josta avautuu näkymä Alapihan ala-asteen yli virtaa myöden Unnukalle. Täältä avautuvassa kuvakulmassa on mielenkiintoista se, että rannan asutus ja metallisetbonttoonit eivät näy - ainakaan näin, kun lehti on puussa ja tietysti niemekkeiden tuoma kerroksellisuus.

Kuvattu 7.9.09 klo 19:47, Canon EOS 40D, polttoväli 400 mm, valotus 1/250, F 5.6, ISO 800.

Kuvauspaikka ei ollutkaan helppo. Parhaan kuvan olisin saanut pikkuisista ikkunoista ihan ylhäältä mutta niiden avaamiseen ei ollut ikkuna-avainta. Kiikuin ikkunassa illan jo hämärtyessä ja putki ääriasennossa, jotta koulu ei tulis kuvaan mukaan. Putken ääriasennon ja hämäryyden vuoksi iso-arvo piti nostaa, jotta sais tarkan kuvan.

Odotan mielenkiinnolla lokakuun sumuisia syysaamuja ja marras-joulukuun ensipakkasia.

Nokkosperhosten paluu

Tänään olen varmaan nähnyt niin paljon nokkosperhosia kuin 90- ja 00-luvulla yhteensä. 70- ja 80-luvullahan ei muita perhosia kaupungissa ollut - tai siltä se ainakin tuntui.

Pelkästään 50 m matkalla rantaan laskin niitä reilusti kymmenkunta.

Kun kävin pyörälenkillä niin lähes jokaisella keltaisella kukalla istui nokkosperhonen - no, ehkä vähän liioittelen. 8)

Varmaan kuitenkin päivän saldo lähemmäs satakunta.

Onko tämä joku vaellus? Vai mikä joukkolisääntyminen?

Nopeutta kuvien lataukseen

Lataan kamerasta kuvat koneelle aina käyttäen muistikortin lukijaa. Eli Compact Flash kortti irti kamerasta ja CF-kortti kiinni lukijaan. Mulla on ollut käytössä kannettavan PCMCIA korttipaikkaan liitettävä CF-lukija. Olen alkanut kyllästyä sen hitauteen. Esim. 600 kpl kuvan lataaminen koneelle kestää lähes tunnin. Lisäksi väylän käyttö vie niin paljon koneen resursseja, että esim. musan kuuntelu ja nettipuhelu ei onnistu samanaikaisesti. Kamerasta USB piuhalla kuvien lataus olis nopeampaa, mutta mulla on ne kaikki portit täynnä - on kytkettynä jos jonkin moista härveliä.

Vasemmalla vanha PCMCIA korttipaikkaan liitettävä CF-lukija ja oikealla uusi Express Card lukija.

Huomasin että kannettavassa on myös toinen korttipaikka Express Card. Sen nopeus on USB:n luokkaa ja ihan käyttämättä. Etsiskelin siihen lukijaa ja huomasin, että niitä oli tarjolla tosi vähän. Verkkokaupassa oli yhden valmistajan ja se oli aina loppu. Juttelin asiasta yhteistyökumppanini Mikrotuki Jani Itkosen kanssa ja hän hokasi, että hänen edustamallaan firmalla on sellanen peli. Ei kun tilauksen...

Sain vempaimen viime viikolla. Sen asentaminen ei onnistunut Wintoosan XP:hen vaan tyrkkäämällä kortti lukijaan ja lukija korttipaikkaan vaan se vaati paketin mukana tulleen ohjelmiston asennuksen. Tämän jälkeen vempain toimi hienosti ja nopeesti. Kuvien selaus kortilta onnistuu nopeasti, joten tarvittaessa voi tehdä alkukarsintaa jo kortilta suoraan. Olen tyytyväinen hankintaan.

Tässä vielä viimeöinen syyskuu pilvien välistä pilkistelemässä.