Vespetoja, sivakoitsijoita ja muuten vaan luikkaita

Minulla oli tässä kevään ja kesän aikana kuvausprojekti, jossa kuvasin Vesileppiksen liikuntapaikkoja: hiihtoputken hiihto- ja ampumahiihtoaktiviteetteja sekä pyllymäkeä, jäähallin tapahtumia, urheilukentän menoa, ... Tässä mielestäni eräitä hauskoja otoksia.










Pyllymäki ja muita lumiaktiviteettikuvia lisää Vesileppiksen Lumimaailman sivuilla.

On niitä sittenkin keltaisia

Nyt uskon, että on olemassa myös keltainen västäräkki. Ei mennyt kuin 40 vuotta ennen kuin näin melkein Suomen yleisimmän linnun. Tässä on todisteita.

Västäräkit ovat aloittaneet jo muuttoparveilun ja Konnuksella oli parvissa myös keltavästäräkkejä.

Yksi oli vähän jalkapuoli, joten sen ötökkäpyydystely oli vähän hassunkurista, mutta ei se haitannut menoa.

Arkoja ne olivat, mutta pääsin puiden takaa hivuttautumaan kuvausetäisyydelle.

Koskella punarinnat olivat myös liikenteessä.

Tän kesän poikanen oli vielä hiukan reppanan oloinen. Jospa se siitä voimistuu muuttomatkaa varten.

Laivabongausta laivan kannelta

Sitä kun syvästä savosta pääsee suuren veden ääreen kummastelemaan suuria laivoja niin ei niitä voinut olla kuvaamatta.

Saksalainen purjealus saapui Länsisatamaan.

Lahdella näytti välillä olevan ihan ruuhkaa.

En muista minnepäin tätä kuvasin, mutta näyttää ihan talolta meren keskellä. Mikä tää on?

Joillakin oli kauhee kiire.

Paluumatkalla Tallinnan satama.

Shuttlella oli aikas mielenkiintoinen väritys.

Kaikki paitsi ...

Tankkereita seisoi ankkurissa useampikin keskellä lahtea.

Tässä toinen.

Kotia kohti.

Merikotkabongausta olutterassilta

Kävimme viettämässä viikonlopun Haapsalussa Virossa. Viikonloppu oli oikein onnistunut ja pieni irtautuminen arjesta piristi kummasti. Tietysti raahasin kameran putkineen mukanani. Kyllähän tuo 5 kg kamerarepun raahaaminen joka paikkaa kävi välillä työstä.

Kierrellessä Välkevikin rannalla, joka on melkein kuin lampi, bongasin jo monta uutta tuttavuutta. No, puluja tulee harvemmin kotona kuvailtua, mutta tämä muodostelma oli niin hyvin harjoiteltu, etten voinut vastustaa kiusausta.

Harmaahaikara lehahti niin arvaamatta ylitsemme, etten saanut kuin tämän ainokaisen kuvan. Tallinnan ja Haapsalun välisen tien vieressä näimme kaksi haikaranpesää, mutta molemmat olivat jo tyhjiä.

Lahdella oli kyhmyjoutsenella vielä varsin pienet poikaset. No, tuskimpa täällä meri jäätyy kokonaan, joten eipä turhia kiireitä....

Jatkoimme saitsiikierrosta Promenaadille ja istahdimme terassille nauttimaan oluesta ja Haapsalulahden näköalasta.

Rannalla oli tämän kesän lokkien jälkeläisiä.


Lähimmällä kivellä merimetsot kuivattelivat siipiään.

Ei mennyt kauvaakaan, kun merikotka ilmestyi tarkailemaan lahden ruovikoita.

Parhaillaan niitä oli kaksi näkyvissä yhtä aikaa. Toinen kaarteli korkealla pilvissä ja lähin kävi meistä noin parin sadan metrin päästä.

Aikas mukava tapa bongailla lintuja: istuskella meren rannalla terassilla leppoisassa kesäsäässä, nautiskella olutta ja ihailla komea siipistä petolintua.

Kennon imurointi - välillä kannattaa siivota

Olen jo pitkään tuskaillut kameran likaisen kennon kanssa. Putkia vaihtaessa kameran sisään pääsee pölyä ja kennolle päästyään ne aiheuttaa kuviin tummia pisteitä. Niiden editointiin kuluu turhaa aikaa. Kameran automaattinen putsaus, joka tärisyttää kennoa, ei auttanut yhtään.

Kameran kenno siis pitäisi putsata, mutta se tietäisi kolmea viikkoa ilman kameraa, jos lähettäisin sen merkkihuoltoon. Olin jo lähettämässä kameraa huoltoon, kun luontokuvaajakaverini Juha Immonen neuvoi, että otappas käteesi pölyimuri.

No, kokeillaan... Putki irti kamerasta. Kamera kennon putsaustilaan, jolloin peli siirtyy kennon edestä. Sitten toin varovaisesti imurin imupään objektiiviaukolle. Aloitin ensin imurin pienimmällä teholla, mutta ei mitään vaikutusta. Kokeilin lisätä tehoja ja ei mitään - vasta kun imuri oli täysillä ja tein imupäällä pyörittäviä liikkeitä ja imupää lähes kiinni aukossa sain pölyä irtoamaan.

Nopean putsauksen jälkeen kuva näyttää tältä. Ai, että olen tyytyväinen! Yläreunassa on vielä joitain pölyhiukkasia, mutta paneudun niihin sitten reissun jälkeen. Nyt saa puhtahia reissukuvia!

HUOM!! Kokeilette tätä sitten omalla vastuulla! Juha varoitti, että liian suurella imulla voi kameran tähtäyslasi lähteä irti!

Nyt tämä lähtee reissuun. Nähdään ens viikolla!

Pimenevää

Illat sen kun pimenevät... On tässä töittänyt oikein kunnolla, ettei ole oikein kerinnyt perehtymään blogistanian tapahtumiin. No, kesken kiireen pitää paeta lomareissulle. Ensi viikolla täältä voi löytyä kuvia ulkomaailmastakin - kuitenkin paikasta jonne pääsisi myös virtaa pitkin...

Metsän kultaa - ja multaakin

Nyt kannattaa lähteä metsää vaikka päivälenkille. Sieltä voi keräillä kultaa.

En ole ennen tälläisiä esiintymiä tavannut.

Löytyy sieltä multaakin.

Yhtä suurina esiintyminä.

Mukaan varattu sankko oli liian pieni, ja hätä keksii keinot. Ei kun huomenna uudelleen...

Kerttuseni

Olinkin kaipaillut viime kesän kerttusta, joka laulaa luritteli alkukesän omenapuussa. Tänä kesänä sitä ei näkynyt kuin vasta äsken. Tuttu varoitusnapsuttelu paljasti sen pusikosta.

Langalta se oli helpompi kuvata. Liekkö herne- vaiko lehtokerttu?

Sillä oli poikanen perässä kerjäämässä ruokaa. Pienen piruetin jälkeen lennettiin naapuriin. Napsuttelusta tiedän missä ollaan menossa...

Baariperhosia ja muita siipeilijöitä

Perhoskesä on nyt parhaimmillaan. Elokuun lämpimät ovat herättäneet joukoittain kirjosiipeilijöitä.

Baarissa riittää kuhinaa. Tänään laskin 10 herukkaperhosta noin neliömetrillä: 6 baarissa ja 4 lepäili lehdillä.

Tulihan se amiraalikin drinkille. Parhaimmillaan niitä on ollut 3 kpl näkyvillä.

Tänään näin ensimmäiset suruvaipatkin.

Aamuauringossa siivet näyttivät ihan verenpunaisilta.

Vatukossakin riitti siipeilijöitä. Ohdakeperhosen kesän toinen sukupolvi on levinnyt joka paikkaan.

Hopeatäpliäkin riittää metsäautoteillä.

Olisko tämä ihan keisarinviitta?

Neitoperhosia on mielestäni vähemmän. Tämän tapasin ohdakkeelta vatukosta. Sillä oli niin kiire, että kirjopuoli jäi kuvaamatta.

Sitruunaperhosia oli metsäautotiellä kymmeniä.

Kaaliperhosiakin lentelee siellä täällä.

Open all night - ainakin siihen asti kun perhoset tarkenevat 8)

Baarissa kumman hiljaista

Näin isohirvenjuuren ja nauhusten kukinnan aikaan perhosbaarini (sokerilla ja hiivalla kyllästettyä kotikaljaa, joka on imeytetty pesusieneen) on ollut tungosta. Jonossa on ollut herukkaperhosta, suruvaippaa, amiraalia, neitoperhosta, ... - useampia yksilöitä kerralla.

Nyt kummastuttaa perhoshiljaisuus. Ainoastaan yksi herukkaperhonen on vieraillut baarissa. Olen tiiraillut pitkällä putkella naapurien nauhuksia, mutta ei niissäkään ole perhosia.

Ohdakeperhonen lehahti lentoon baarin lähettyviltä ja seurasin sitä...

Tämä on niiden kesäkuisten Afrikan muuttajien jälkeläisiä.

Sen lähellä iso hopeatäplä lämmitteli tien pientareella.

No, pitänee vielä odotella - ja terästää baaria sokerilla ja hiivalla.

Lähes mahdotonta

Taitavasti ohjustenlailla sujahtelevat pääskyset kiehtovat minua. Minua ihmetyttää kuinka noin pienillä aivoilla voidaan lentää noin taitavasti: suurella nopeudella ja samalla nähdä sekä napata ötökkä. Mutta nehän ovat tietysti erikoistuneet tuohon toimintaan.

Laivalaiturilla kuvaillessani luotan pääskysten lentotaitoon 100%:sesti, vaikka ne suhahtelevat alle ½ m etäisyydellä minun yli ja sivusta. Luotan, että ne väistää... 8) Kerran olen nähnyt - ja kuullut, kun haarapääskyn siipi osui laiturin reunaan, mutta korjaus tapahtui niin nopeasti, etten huomannut lentoradassa mitään muutosta.

Kokeilin eilen kuvailla pääskysiä ilmasta. Taivasta kohden se on mahdotonta pitkällä putkella, koska se alkaa pumpata ja etsiä kohdetta. Veden pinnan läheisyydessä lentävät voisi olla helpompi kohde. Suljinaika piti asettaa nopeaksi - väh. 1000, jotta saisin pysäytettyä lennon. No, huonossa valossa se tiesi ISO arvon nostoa, jotta kuvista ei tulisi tummia. Taktiikkana oli seurata pääskyä ja zoomata se lennosta - ja sarjatulta auto fokuksella.

Tässä kuvasaalis. ISO arvon nosto tietysti lisäsi kuvien kohinaa ja en nyt ole ihan tyytyväinen laatuun, mutta parempaa ei tällä kertaa tullut. Pitäisi valita mahdollisimman kirkas päivä, jotta saisi vielä parempia. Mutta olenpahan yrittänyt lähes mahdotonta 8)

So blue

Olin sitä mieltä, että blogini ulkoasu kaipasi pientä visuaalista piristystä. Virran ja mustikoiden sinisyyden kunniaksi blogini on nyt sininen.

Mustikka on ehdottomasti paras marja minkä tiedän. Eilen herkuteltiin tuoreilla mustikoilla. Extra Dry siiderikin sai ihan uuden maun kun hörppäyksen mukana pureskeli muutaman marjan.

Mutta parasta oli mustikat vaniljajäätelöllä - ai, mikä jalo herkku. Siitä tuli mieleen ensimmäiset muistot ukistani joskus 70-luvun alkupuolelta. Keräsimme ukin mökillä Virmaalla yhdessä pieneen punaiseen vasuun mustikoita. Ukki teki niistä mansikkamaidon - mustikat kellumaan maitoon ja sokkerii päälle. Se oli kyllä herkkua jo silloin.

Mulle kans!!

Perhosmettällä

Tällä viikolla ollaan asuttu mutsikkametässä - muut kerää mustikkaa ja mä pompin perhosten perässä kameran kanssa. No, eilen ei näkynyt perhosia, joten jousin poimimaan mustikoita - mutta vain koneellisesti.

Tässäpä viikon perhoskuvasaalis.

Eräällä kangasmetsän hakkuuaukolla oli satoja - ellei tuhansia - sinisiipiä lennossa.

Yritin selvittää, että kuinka montaa eri lajia oli liikenteessä, mutta se oli mahdoton tehtävä. Kangassinisiipi näytti olevan se runsain laji.

Kuvistakin on aikas mahdoton päätellä mikä sinisiipi laji on kyseessä, joten en ala edes kaikkia arvuuttelemaan.

Hauskasti osa sinisiivistä on ruskeita. Tällä kangassinisiivellä on myös sinistä.

Tämä on lähes ruskea - vain aavistus sinistä karvoissa.

Puolukatkin alkavat jo punertua.

Näytti siltä, että sinisiipien lentoaika oli lopuillaan, koska perhoset olivat tosi kulahtaneita.

Muita perhosia metsässä oli harvakseltaa. Toiseksi eniten lekutteli näitä metsänokiperhosia.

Yhden ainoan pihlajaperhosen tapasin vattukkoa ympäröivissä horsmista.

Kirkkaan uutukainen nokkosperhonen etsi keltaisia kukkia metsäautotiellä. Hauskasti se kävi kokeilemassa keltaista koivun lehteä, että olisko tää makea kukka.

Hopeatäpliä oli myös ihmeen vähän lennossa. Tämäkin kovia kokenut oli ainokainen, jonka sain tähtäimeen. Jaa-a, mikähän hopeatäplä tämä lienee...

Pihan perhosbaarissa on edelleen hiljaista, vaikka isohirvenjuuri kukkii jo. Ainoastaan herukkaperhonen on käynyt parilla olusella. No, jospa se tästä villiintyy...