Tämän kertainen saalis - 1½ tuntia ja about 15 litraa.
Suppiloita kasvaa ihan missä vaan vanhassa mettässä - ne esiintymät pitää vaan löytää. Tämä ryhmä kasvoi aurinkoisella kalliolla - tosin paksussa sammaleessa.
Omien havaintojen mukaan aina täytyy jossain lähellä olla kuusi. Eläiskö ne niinku symbioosissa - tai mikä se hieno biologian sana nyt olikaan ...
Metsässä on edelleen paljon mustikoita, joiden varvut ovat hauskoja, kun lehdet ovat jo melkein kaikki varisseet.Pitääpä tässä laittaa sauna "tulille". Mustikankerääjä tais vähän kylymettyä - mulle kävi päinvastoin tarpoessa paksussa sammaleessa.
5 kommenttia:
No voi apua! Ihan hirvee määrä suppiksia. Syöttekö te ne kaikki tosiaan?
Hyvin on pikku-Attoivanen kuunnellut biologian tunneilla, kun muistaa vielä symbioosin :).
Onhan aikamoinen saalis! Suppilovahverot ovat aika hyviä piiloutumaan sammalikkoon, mutta sitten kun niitä löytää vähän, löytää pian enemmänkin...
Hullukaali: Meillä on vielä viime vuotisiakin tuolla purkissa. Kuivattelen ja uskon, että joulupukki on kiinnostunut tarjokkaista... Ei mennyt bilsan tunnit ihan hukkaan 8)
irma: Joo, yhden kun löytää, niin ympäristö pitää haravoida 10 m säteeltä nenä maassa 8)
OHO! Komea saalis ja herkkua ovat, mutta kestääkö vatsasi tuon kaiken, vai käykö teillä paljon vieraita.
Ai niin, Joulupukki :-)
Uuna: Kuulin jostain, että kuivatut suppikset säilyvät isältä pojalle, joten ei tässä ole syömisellä kiirettä 8)
Lähetä kommentti